Oltiin iltasella uistelemassa siikasia ja mentiin illan päätteksi makkaranuotiolle tutun niemekkeen nokkaan, jossa kesät talvet käydään useinkin. Rantavedessä vedin venettä rantaan pikkasen sivuta, jolloin se kaikahti kyljelleen ja minä siihen rantapöheikön matalaan veteen persuksillanai. Toinen saapas täynnä vettä istuin peffallani sitten siinä melkein rantautuneena. Sattuuhan sitä aina jotain hauskaa näillä reissuilla, tänään tätä !

Saapas tyhjäksi, lopun aikaa kävelin puolisukkasillaan. Litisevässä saappaassa ei ollut ilo kulkea.

Makkarat silti paistettiin, tarinoitiin ja katseltiin kentältä nousevia purjekoneita taivaalla ja niiden liitoa.

Maisemat ovat aina yhtä kauniit, joka kerta yhtä uudet.