1-DSC04178.jpg

1-DSC06927.jpg

1-DSC06926.jpg

Pieni kyyhkynpoikanen, pensaan alla kyyhötti.

Oli kovin yksinäinen kun emo siihen jätti.

Ei hätää, emo hoitaa kyllä, tuo ruuan suuhun sen.

Silti monta vaaraa yllä, on tuon linnunpoikasen.

Kaksi viikkoa kun jaksais, ett sille sulat, siivet kasvais.

Silloin kyyhky turvaan, lentoon, pääsis taivahalle liitoon.

Kului päiviä muutama, emo ruokaa toi, kaikki oli kunnossa.

Luonto päätti toisin.

Vaan sitten surunsilmin näin, oli surma käynyt yllättäin.

Kuulin rääkäisyn harakan, silloin ymmärsin tapahtuman

ja sen seuraukset sitten näin. Oli kyyhky menehtynyt äskettäin.

Avuttomana, vaaralle alttiina, oli sen kohdannut harakka.

Ei arvailujen varaan tämä jää, enkä kuvaa siitä halua näyttää.

Luonnossa tämä luonnollista, silti nähdä aina surullista.