Aamusella kuuden jälkeen, matka Luutasuolle jälleen.

Aurinkoista aamua odotin, sumun sain seurakseni kuitenkin.

Kiersin lampea, sen rantapolkua astelin.

Kuuntelin ääniä, pehmoisesta sumustakin nautin.

Tulin nuotiopaikalle, sytytin tulen.

Siinä samalla "Maaseudun tulevaisuutta " luen.

En paistele makkaraa, lämmitän omatekoista sämpyläpitsaa.

Porokaffeetakaan ( termarista vain ) en nyt keitä,

sillä iltasella on kolme meitä:

isäntä, minä ja Ruska

laavulla jossakin nauttimassa, syksyisen illan tunnelmasta.

Minä dikkaan tätä maisemaa,

se vastaa hyvää aamupalaa kera muiden eväiden.

On siis taas kerran aika kiitoksen !

Kello lähenteli poislähtiessäni puoltapäivää eikä sumu ollut hälvennyt yhtään.