Tiistai 10.10.2017  Tänään päättyy eläinten viikko.

Hyvää elämää toivon kaikille luontokappaleille !

Minä ehdin ensin kun tuon keksin.

Tulla vähän aikaisemmin. Hyvä, että hokasin !

No, on tässä kaverillekin ja lisää tuo pihan emäntäkin.

Mutta vaatii kyllä sitten oloa sovinnossa, muuten on pian ruokakuppi poissa.

Pikku, pikku, pikku siili, ruokakupille hiipi.

Ujo kovin, arkakin. Uskalsi tulla kuitenkin. Muiden mukana söikin.

Päivälläkin voi piipahtaa, pihassa rauhassa tallustaa.

Kadun ylitys on vaikeaa kun autot siinä kaahaa.

Kuvaajaakin se suututtaa, kun se aiheuttaa suurta vaaraa

niin sulle kuin myös kadulla asuville lapsille.

********************

Tänään 9.10.2017 maanantaina kuvattua

ja postaan sen jo huomisen nimiin.

Hyvässä, timmissä kunnossa lyllersi siilimamma ( ? )

meidän perässä Taarintietä.

Ojanpohjaa jonkin matkaa, penkalle nousi sieltä.

Vähänkö ujosteli vaiko arasteli, pää piiloon kun ohi kulki traktori.

Ruska sen bongasi, aikansa katseli ja seurasi.

Meni viereen ja haisteli. Ootkos meidän pihan kasvatti, se tuumi ?

No, selvää ei siitä saanut Ruska, mutta nyt meille syntyikin pulma.

Vaarana oli vilkas katu, pelottaa, ettei vaan mitään satu.

Autoja koko ajan kulkee siinä eikä tuuri aina riitä

yli kadun turvaisasti, päästä suojaan metsään asti.

Välineitä ei matkassa, ei ollut homma hanskassa.

( kun niitä hanskoja ei ollut )

Ilman niitä olisi hukassa ja piikit sormissa.

Odoteltiin siinä vielä hetki, sitten mamma sen päätti.

Lähteä liikkeelle yli tien. Minä sitten huolen pien,

ettei kukaan aja yli. Turvaisa on metsän syli.

Ainakin toistaiseksi.

Siilit ovat minun lempparikavereitani vuosikymmenten takaa.

Menkää talviunille ja tulkaa taas keväällä pihalleni.

Ruskakin odottaa teitä !