Vein isännän ulkoravinteliin syömään ja nimppareitaan viettämään.

No, yhteistuuminhan me tää aamusella päätettiin ja sitten lähdettiin.

Kaakao, makkarat ja muut vermeet, kuksat, nuotiotikut, kukako nuo kaikki aina muistanee.

Tärkeimmät siis unohtui, mutta kun auton " ensiapulaukkua " penkoi, niin sieltähän niitä löytyi.

TULITIKUT

Ja puita on aina takarontissa, sytykkeet olivat vähän märkiä, mutta syttyivät ajan kanssa.

Ruskalle omat eväät: peuraperunanappuloita ja peuranlihaa.

Kyllä niillä yhden mettälenkin jaksaa.

Väsy tuli kuiteski kotimatkalla, makoili jo rameena takapenkillä.

Laavun takaa löytyi kaunis kukkanen, isännän lempari, sellainen keltainen.

Pieni vihreä oksa katajaista, siinäpä kimppu valmis. Kaunista !

Vettä satoi välillä enemmän, välillä vähemmän. Ei haittaa, sanoo pieni tyttökin !

Niin se onkin, lapset osaa tuonkin. Taidan osata minä, isäntä ja Ruskakin.

Onnee, RAKAS ! Ihana hetki, ihana retki !

Ilta jatkuu vielä ihanien ystävien parissa nyyttäri-pikkujoulussa. Lähden sinne tonttuileen !