Pelto ja metsänreuna, kotijärvi niiden takana.

Ruskan kanssa iltalenkillä, tutulla järvireitillä.

Ilta alkoi jo hämärtää, kello kohti neljää kiirehtää.

Päivällä satoi, oli plussalla, mittari nyt nollassa, melkein pakkasta.

Kädet kohmeessa, heinikko kahisi. Pienissä vesilätäköissä riite rahisi.

Kuukui kovaa kirkunaa, siipien viuhinaa.

Korppien raakutusta, naakkojen naakutusta.

Variksilla omat soolot eikä huonommiksi jääneet harakkakuorot.

Yli lensi muutama joutsen, haikarakaan ei ollut jouten.

Jokainen halusi saaliinjaolle, tuolle valmiiksi tarjotulle apajalle.

 Kukapa siitä kieltäytyisi, kun vatsa noin helpolla täyttyisi.

Osansa saivat ketutkin varmaan ja supitkin, ei oletus mee tääkään harhaan.

Aurinko nopsaan laski metsän taa, on aika yöpuuta katsastaa.

Taivaanrannalla satoja, satoja lintuja.

Olipa siinä oikein sekakuoro

ja niin monenlaisia, mielenkiintoisiakin sointuja !

Syy kaikkeen tähän on ilmiö: järven hoitokalastus.

Sehän on sitten selviö tuo särjen sieltä pois otatus.

Tonneja niitä saaliina kauhottiin, läheiselle pellolle sitten kipattiin.

Aikansa sätkivät läjässä siinä. Ruokansa monet löysivät, se siitä !

Maanparannusainetta, joku tietää. Hivenaineita ja fosforia,

eiköhän se selitykseksi riitä.

ps. ei vain tainnut maalle ravinnoksi ehtiä muuttua.

Linnut ja eläimet suuhunsa söi eikä maajussin pidä siitä suuttua.