Kurret pitkin syksyä kantoivat tien toisella puolen

olevien puiden oksanhankoihin etupihan omenoita.

Pureskelivat niitä sitten aina käpystelyidensä välissä.

Ajattelin vähän avittaa asiaa ja tein omppopuuhun aitaverkosta sydämmen,

johon pujotin hyvänmakuisia kotiomenoitani.

Vaan kuinkas kävikään, nepä ei kelvanneet.

Ei hukkaan kuitenkaan menneet.

Pupuset tykkää kovasti ja jättävät ehkä rauhaan sen omenapuun,

josta sydän on koottu.

Syökööt nyt sitten kurret pähkinöitään.

Loput söivätkin sitten maasta. Tuli vesisade  ja vei lumet mennessään.

Pupuset jatkavat syöntiä kauranjyvillä.