Ensi kesää odotellen, edellistä muistellen, kuviani katsellen.

Luonnossa kulkien huomaa, että ihminen ei ole ainut " eläväinen " tässä maailmassa.

Luoja on luonut paljon muitakin elämään tänne maapallolle, pieniä,

muttei vähäisempiä elollisia.

Nekin saavat tarvitsemansa jostakin elinehtojensa säilyttämiseksi.

Metsän pienet jyrsijät tykkäävät kovin sienistä, varsinkin miedoista haperoista,

mutta niille kelpaa myös kärpässienet. 

Myrkyllisyys ei ole haitaksi niiden elimistölle toisin kuin meille ihmisille.

Kimalaiskuoriainen viihtyy horsmankukilla,

josta sen melko varmasti löytää kasteisena kesäaamuna.

Mettä se sieltä ammentaa ravinnokseen, energiaa tarvitaan paljon lentämiseen.

Eipä niin tarvitsekkaan !

Loppukesä on todella marjarikasta aikaa metsissä.

Suoraan suuhun voi poimia pensaasta terveeelliset vitamiinit.

Ja viimeiseksi nää kukkaset. Niitä on ilo kerätä, ilo antaa pois muille,

jotka ei metsään pääse tai tunnista sieniä.

Aivan ihania ruoanvalmistuksessa ja niitä on vielä paljon pakkasessa jaettavaksi

ennen kuin uusi satokausi alkaa.

LUONTO ITSESSÄÄN ON TERVEELLINEN ELEMENTTI IHMISEN HYVINVOINNILLE !