Laitan haasteeseen kuvan kesäisen, matkalla kohtaamani sydämmen !

Lumet sulaa, on huhtikuu. Matka kevään kautta kesään jatkuu !

Kaukana metsässä, rämeisessä rinteessä

näin tämän kivikovan sydämmen.

Jätinpä vielä paikalleen sen.

Katselin vain sitä ja kosketin sitä.

Lämpöä hehkui sen pinta.

Mikähän lie sen tarina ?

Se siinä levätessään kauniilta näytti,

ajatukset herkät mieleni täytti.

Istuin penkalla tovin pitkän

ja perkasin suruja ELÄMÄN !

En vielä silloin, mutta joskus,

minä poimin mukaani sen,

tuon " kivikovan  sydämmen.

Toiseen puoleen on luonto kirjoittanut oman viestinsä,

minä toiseen omani teen " sen ystävänä. "

Kun kiven käännän, tiedä en, mitä löydän alta sen.

Arpapeliä on päivät ihmisen !