DSC01940.jpg

Lapsena näitä kerättiin kun kotikoivikossa juostiin,

välillä kai niitä jo tallottiin.

Isoissa paljuissa, väljässä vedessä liotettiin,

sitten kaikki kiehauttamalla ryöpättiin.

Lopuksi ne tiiviisti lasipurkkeihin suolattiin ja peräkonttuuriin säilöön vietiin.

Äiti teki talvella sienisalaattia, se oli aikas suolasta.

Voissa paistoi sipulin kanssa, kukin söi tavallansa.

Eihän tuo sieni kovin kaunis oo, ja nytkin sillä on syöntikieltoo.

Lapsethan syö, mitä tarjolla on, ennenaikaa se oli sääntö ehdoton.

Siltikään en ole kyllästynyt sieniin, tosin kylläkin boikotti on sieni salaattiin

ja mustarouskuja en enää kerää, kysymyksiä sen myrkyistä herää.

Tatit, suppliovahverot, mustat torvisienet, kanttarellit, haperot,

niillä saa aikaan ihanat ruoat ja helpot.

Ystäville kerään suolattavia sieniä:

haaparouskuja, kangasrouskuja ja karvarouskuja pieniä !

Lempparisienet on jokaisella omansa, ( ehkä sinullakin )

joita hän keräilee koriinsa.