Kerran vielä ennen talvea kipuaa Leppis-Pirkko kesäkorkeuksiin. Katselee kotipihansa syksyyn sonnustautuvaa ruskaa ja muistelee kesän riemullisia hetkiä.

Kaikki nuo ihanasti havisevat haavat punaisen ja keltaisen kaikissa sävyissä vilkuttelevat sille iloisesti ja kotikoivun kullankeltaiset lehdet tanssivat ilta-auringon viimeisissä lämpimissä säteissä. Putoavat sitten maaäidin lämpimään syleilyyn ja talvi tullessaan peittelee nukuttaen ne ikiuneen valkealla lumipeitteellään. Syksy odottelee jo ensimmäisiä kuuraisia öitä.

On levon aika, kunnes kevätpälviä sulattava aurinko

availee tulevan kesän portteja

ja kaikki luonnossa herää uuteen eloon !

Syksy näyttäytyy kaikkialla, luonto pukee ruskalla maisemat uuteen kuosiin.

Talviturkin se ottaa niskaansa milloin haluaa, ei kylläkään kerro sitä, koska.

Lämpimänsävyiset värit hehkuvat vielä auringossa.

Aurinko armas se säteitään alkaa säästeleen, ehkä ensikesää varten.

Iloisella mielellä muistellen menneen kesän mukavia hetkiä ja retkiä

sitä jaksaa taas tarpoa pitkän talven läpi.