DSC06341.jpg

Onhan siitä jo kauan, mutta vanhanakin muistaa lapsuusajan.

Meidän JEKKU-heppa, niin lapsirakas, ihana.

Laitumella juoksenteli ammuin kanssa, me usein oltiin kerallansa.

Kellisteli ja kieri odelmapellossa, kaviot kohti taivasta.

 Hevosrattailla istuttiin kyläkauppaan mennessä,

Jekku hirnahteli matkaa tehdessä.

Se ymmärsi lasten kieltä, koskaan ei näyttänyt " yrmeää kieltä. "

Usein leikittiin metsän puolla ja Jekku, se laukaten tuli heti tuolta.

Työnsi käteen höyryävän turpansa, vilautti suuret hampaansa

ja jäi odottamaan paijausta. Se oli todellista rakkautta !

Illan tullen iltapissalla käydessä poikettiin tallissa,

kuivaa leipää kädessä ja heinää kasa kainalossa.

Se aina oli riemullinen hetki, odotettu iltaretki.

Näin se ikä poimii muistoja lapsuudesta,

sen huolettomuudesta ja vapaudesta.

JEKKU muistoissa, nyt vain puuveistoksena.