Muistin luuta lakaisee,

ikävät asiat mielestä pois.

Joskus se pahasti sekoilee

kuin kaaosta mielessä ois.

Mieli outoja polkuja astelee

ja vieraita teitä se kulkee.

Portteja muistin availlen,

joskus taas tylysti  sulkien,

itkun silmäkulmaan tuoden.

Toisina päivinä on toisin,

silloin on päivä aurinkoisin.

Pelakuutasi käsi kastelee,

suvivirttä huulesi hyräilee.

Mieleen tulee mukavia asioita,

niitä ihania lapsuusmuistoja.

Näet oman äidin kotiovella,

pienen lapsesi käsivarrella

Näin on hyvä !

Hiljainen huokaus, tuskin kuuluva

ja kaunis hymynhäivä kasvoillasi.

Näin on hyvä !

Istutaanko pöytään

ja kahvitellaan oikein paakelsien kanssa !