Nuori neito aitanovelta

ulos katsoo ujostellen.

Kolme poikaa maailmalta,

on tullut kylälle kysellen.

Missä on neito, ihanainen,

tuo kylän kaunein kukkanen ?

Kosintamielessä ovat täällä,

kesäisenä päivänä, kauniilla säällä.

Onnea heillä ei rakkaudessa

ollut oo suhteessa aiemmassa.

Asiansa esitti, itsensä suori,

ensin poikamies, ei ihan nuori.

Toinen oli juuri leskeksi jäänyt.

ja orpolasten isänä hän on nyt.

Kolmas kertoili yksin jääneen

ja " hänen " toisen mukaan lähteneen.

Neito  aivan ymmällänsä, aitanovella siinä

kosijoitaan silmäili ja sitten hymyili:

oon niin nuori vielä, etten oikein tiedä,

haluanko sitoutua, avioon vielä astua.

Mutta eikö ystäviä, voitais kaikki olla ?

Jos sattumalta tavattais, rutistamalla halattais.

Kuulumiset juteltais ja leivoskahvit juotais !

Mitäs tuumaatte poijjaat,

sanoi siihen ensin poikamies nuori.

Miettivät toiset hetken. No, jaat !

Kyllä se passaa, onhan siinä hyväkin puoli,

jotta leivoskaffeet juoda saa,

noin kaunis neito seuranaan.