Vihainen tuuli, minulleko kiukuttelit, kasvojani päin viskelit

puolijäisiä lumirakeita. Piiskasit, myllersit tunteitani.

Jäisellä Kaivokadulla taiten astelin kohti Rautatieasemaa,

huppu tiukasti kiinni katsellen alas " katumaisemaa",

jotten vain kaatuisi, liukastuisi ja itsenäni loukkaisi.

Ajatukset pyörivät mielessäni, ympäri kehää päässäni.

Yksi niistä pysähdytti, kauemmin mielessäni viivähti.

 Jaloissani silloin huomasin sen, sydämmen tään punaisen.

Kuraisen, likaantuneen, ketjun katkenneen ja ruostuneen.

Keneltä  - mietin hetken - sen pudonneen ?

Nostin käteen ja luin tekstiä:

Usko

Toivo

Rakkaus

Siinä se on kaikki yhteen nidottuna,

selkeänä elämänohjeena !

ps. tämä kuva+ teksti ollut postattuna jo aiemmin, mutta väri sopi niin hyvin tuohon punaiseen.