Eilen perjantaina iltapäivällä neljän aikaan alkoi juuri sataa kun meidän piti Ruskan kanssa lähteä iltalenkille. Sadetta, aikas kovaa sellaista, kesti kymmenisen minuttia, mutta sitten se kuuromaisuus yllättäin loppuikin ja jäljelle jäi vain koko taivaan peittävä tasaharmaa pilvipeite. Lähdettiinhän me sitten riskillä matkaan ja ilman sateenvarjoa kohti Kyyniön kuntopolkuja.

Mikä ihana sateenjälkeinen tuoksu ja luonnon virkeys kumpusi kaikille aisteille tunnistettaviksi. Valkovuokot suurina lampareina kaikkialla nuokkuivat vielä odottaen aurinkoa saapuvaksi. Nostaisivat kiitokseksi varmasti kasvonsa sitä kohti ensisäteiden esiintultua.

Mustikankukatkin fanittivat toivottua sadetta ja välttääkseen kukkiensa näin joutuvan hallan kouriin. Runsas kukinta onkin meneillään ja odotetavissa hyvä marjasato jos kaikki jatkossakin sujuu onnellisesti.

Vanhoilta kannoilla löytyy paljon erilaisia kääpiä. Hauskannäköisiä, monen mallisia ja värisiä.

Alueella kasvaa myös paljon punaista viinimarjaa muistuttavaa taikinanmarjapensasta, joka kukkii juuri nyt. Marjatertut kasvavat yleensä jonkinverran pystypäin, toisin kuin punaisella viinimarjalla. Marjat ei juuri maistu millekään, mutta eivat ole myrkyllisiä. Pentuna näitä syötiin metsäleikkien lomassa.

" Aikainen lintu madon nappaa ", aikainen se on ollut tämäkin pesälintu kun poikasetkin on jo kuoriutuneet. Kuusen juurelta löytyi tämä munankuori, pesää en kyllä nähnyt puussa.

Tämä yksinäinen kesäkeiju-sinivuokko kasvoi vanhan, suuren kuusen juurella. Oli jo kasvattanut kauniit lehdykkänsäkin rinnalleen. Ihana hennonsininen ja viisiterälehtinen, tähtimäinen kukinto. Niin kaunis karussa neuluspohjassa !

Ja kohta tuoksuu tuomipuu, kun valkoiset terttunsa avautuu. Silloin kesä on jo " asettunut taloksi " meille. Nuoria tuomia onkin näissä maisemissa paljon kun vanhaa metsää on kaadettu pois ja valoisuus pääsee kaikkialle.

Tänä kesänä toinen tapaamani metsäorvokki, mutta pian niitä on isoina tupaksina ja kymmenpäisinä kukassa kunhan kevät etenee.

Vanhan, paikkauskollisen lehtokorvasienenkin löysin taas tänäkin vuonna, nyt se oli kaverinkin itselleen saanut. Niistä kerron tunnempana erikseen.

Myrkyllinen näsiä on jo lähes kukkinut ja alkaa kasvattaa lehtiään, värikin kukinnoissa on jo haalistunut.

Otin vain kuvan tähän, mutta muuten taltioin videolle äänet kun mustarastas esitti sooloauluaan. Samaan kuoroon tikutteli palokärki lahopuussa ja käkikään ei jäänyt huonommaksi. Kukkui ja kukkui likempänä, vuoroin kauempana. Monia muitakin lauluntaitajia kuului koko reissun ajan olevan iloisesti äänessä.

SITTEN

Aurinko päätti yllättäin raottaa pilviverhoa tehden siihen yhä suurenevan aukon, hymyili leveällä naamallaan koko luonnolle ja meillekin. Mikä ihana tuoksu koko tienoolla, jonka sain kokea kaikilla aisteillani. Melkein kyyneleet tuli mummon silmiin, niin oli olo virkistävä ja onnellinen. Ruskallakin, tiedän !

Kiitoksen paikka !