Jäätelöä teki mieli pienen tytön.

Mummilassahan sitä aina on.

Kipaistaan yhdessä katsomaan,

mitä valikoimasta halutaan.

Ruvettiin oikein penkomaan.

Pakastin on jännä paikka,

sieltä vois löytyä vaikka

keskellä kesää piparitaikinaa.

Uskokaa pois,

sitä piti ruveta leipomaan.

Onneks oli tyttönen hoidossa,

hän oli aivan innoissansa.

Unohtui jätski, esiliina eteen,

mummiiiiiiiii,

missä kaulin, se nyt tartten käteen.

Taidokkaasti, taikinaa säästeliäästi

käytti tyttö noita muotteja.

Metsän eläimiä tehtiin tuttuja.

Taikinaa kyllä sujahti aina vähän

suuhun, mutta torua ei kirjata tätän.

Hyvin se maistui suuhun mumminkin

lapsena, niinkuin taas nytkin.

Tyttö asetteli muotit taiten,

metsän väkeä, muunkin kaiken.

Suuri hirvi ja karhuherra,

ovela kettu, oravakin kerran.

Pieni etana ja poikasiili,

siinä koossa koko tiimi.

Jokaista yhden sai tyttö mukaan,

hirven ja karhun jätti vielä mummolaan.

Tässä ne nyt ovat " kirsikkapuistossa ",

- sanoo tyttö -

pipariset ja jouluiset sulassa sovussa.

Vaikka jouluun on vielä kuukausia,

me, mummi ja vaari

nautitaan iltakahvin kanssa joulupiparia.