Sydänhuoneeni ovella

Tänne tulen, tuttu tie ja tutulle polulle askel vie.

Istahdan penkille ja silmäni suljen. Ajatusvirtani matkassa kuljen.

Annan niille vapauden kulkea, omia teitään, omaan tahtiin matkata.

Iloissaan kirmata, en surujakaan sulkea, ei, en tahdo sydäntäni kahlita.

Sopusointu löytyy tressaamatta, luonto hoitaa sen huomaamatta.

Antaa rauhan sydämmeesi, uskon, toivon huomiseesi.

Lampi yksinäisyydessään, suojassa melulta, pois hälinästä.

Itsenäisyydessään, osannut pudottautua pois " oravanpyörästä. "

Taivas peittonaan, luonto ympärillään. Niin onnellinen on olossaan

tää lampi pieni, soinen. Sinisilmäinen, kaunoinen.

Polulle lähtö virkisti mieltä, " sydämmeni sekavaa vyyhtiä " purin sieltä.

Paluu kävi kevein askelin. Kiitos, sä rakas lampi, ihanin !