Ei nukuttu yötä ulkona, mutta oltiin päivä ulkona.

Metsässä ja luonnossa kuutisen tuntia, astellen katsellen ja ihmetellen.

säntä keräsi sieniä, minkin, mitä eteen satui. Mustikoita sen verran,

että piirakkaan sain teemapäivän nimiin.

kaikkea kaunista ja ihmeellistä, kiehtovaa sitä näkee taivaan alla ja maan lähellä.

Matkssa aina pitää olla jotain evästä, tällä kertaa herneenpalkoja.

Mehua tietty, vaikka tähän aikaan nestettä hätätilassa saa marjoistakin.

Keräsin herneille kavereiksi puolukoita ja mustikoita,

oikein iloisen väripotpurin kippasin kuivasmoothiena suuhuni.

Olihan se hauska makutuntuma, mutta ihan hyvä

ja taas jaksoi tarpoa tannerta. Mäkiä ylös ja alas.

Parta - Joosepinkin tapasin, tään hauskan palokärpäsveijarin.

Kolmen kuvan setin se ansaitsee, niin söpöläinen se on.

Vahvat, karvaiset kintut ja suuret silmät !

Lekottelee auringossa kelopuiden kupeessa tai kannoilla saalista tähystäen.

Kova pörinä kuuluu sen lentäessä ohi.

Aikas mauttomat lillukanmarjat ovat kyllä kauniita lehdyköidensä kanssa.

Kangaskääpiä on monenmuotoisia, hauskoja olemukseltaan !

Anopin sanoin nää oli " voisieniä"

ja niitäkin tuli ihan kiitettävästi isännän keräämänä kotituliaisiksi.

Kiva kerätä, kiva antaa pois. Luontosuomen päivä oli tosi ihana ja kiva.

Illalla kanttispyttispannua ja teeman mukaan mustikkapiirakkaa,

jonka jälkeen sohvalle kutimen kera

ja Poirot murhamysteereineen pyörimään telkkarista.