Kollaasi 249 (37/2020)

 
3%2Bsuonumustesieni.jpg

 

 3%2Bsuomustesienenvarit.jpg

 

 

 

 

 

2020-06-19.jpg

TARINA MÄNTYKIITÄJISTÄ

Kasvatin mäntykiitäjän viime syksynä löytämästäni toukasta.

Se söi hyvällä ruokahalulla ja koteloitui, talvehti sammalkarikkeessa

ja keväällä siitä kehittyi komia kiitäjäperhonen.

Kuvattuani sen kuoriutumista laitoin sen " joutsenen kaulalle " lepäämään

ja odottamaan lähtöään yökiidolle vaan kuinkas kävikään ?

DSC02965.jpg

Siinä on vastasyntynyt / kuoriutunut neitokainen, pumppaa ilmaa siipiinsä.

DSC02991.jpg

Pienestä kotelokopasta se syntyy perhonenkin.

DSC02971.jpg

Lämmin peitekarva sillä on.

DSC02987.jpg

Kauniskin se on vaikka ei väreillään koreilekaan.

DSC02997.jpg

Nuorikko... oottaako hääyö ?

DSC03055.jpg

" Joutseneni kaulalle " sen laitoin,

jotta siitä yölennolle lähtisi suureen maailmaan,

mutta niin vain yllätykseni oli suuri

kun prinssi saapui morsiotaan illan tullen kosimaan.

Mistä kaukaa se tunnistikin naaraan

ja siitähän se sitten hääyö alkoikin perinteisin tavoin.

DSC03031.jpg

Jälkikasvua rupesivat tekemään ...

DSC03052.jpg

Kymmeniä, kymmeniä vihreitä munia ilmestyi omppopuun lehtioksalle.

DSC03028.jpg

Siirtyivät sitten Hoikka-Hemmon otsalle jatkosuunnitelia miettimään.

DSC03051.jpg

Näistä munista kehittyi muutaman ajan päästä

pienenpieniä mäntykiitäjän toukkia,

jotka laitoin pihamännyn kainalo-oksalle syömään, MUTTA ?

Luonto itse puuttui peliin. Kiven reunassa oli tintin pesäpönttö

ja tintinpojat opettelivat elämän alkeita ruuankeruussa, JOTEN,

sinne ne hävisivät pikkusten suihin, hyvä asia sekin.

Jossain lentää kaksi komiaa mäntykiitäjää,

ehkä pihapiirissä tai seuraavassa lähiössä.

Hyvää matkaa ja kiitos kokemuksesta !