" Rannalle erämaajärven, mies vanhan vaimon vei.

syrjäiseen, kauniiseen tuonne, minne moni eksyisi ei.

Marraskuun lämmin oli päivä ja aurinko suloinen siin,

säteillään johdatti meitä, hetkiin niin onnellisiin.

Täällä rauha, ilo nauttia, olla,

täällä rauha vanhentua, kelonkin nukkua

veden helmaan, maaäidin syliin.

Hiljentyä mielensä syvyyksiin

Karua, mutta niin kaunista, luonnollista elämänkulkua.

Luonto puhuttelee monin kielin, kun kuljet siellä avoimin mielin !

Kiviä tästä järvestä löytyy paljon, nimikin siihen viittaa.

"

Lepakkolaavu on koko päivä auringossa, jos vain se suostuu paistamaan.

Kotikuntoinen sämpyläpitsa on hyvää rapeaksi halstrattuna ja porokaffeet,

mikä ihana tuoksu ja makuaromi siihen löytyykin ulkona keiteltynä.

Makkara on se perinteinen juttu, mutta se paistettiin ekana

ja päiväkahvin jälkeen voikin ottaa pienet päikkärit laavun pohjalla.

Suppiksia oli koko puolen kilsan polun matkalla aivan valtavasti

ja kaikki ihan freesejä vielä. Kerättiin vain risottoaineet,

kun kuivattuna jo yli sata litraa.

Niitä on mukava jakaa ystäville, sukulaisille ja muille,

jotka eivät syystä tai toisesta itse metsään pääse.

Olipa kerrassaan ihan päiväretki !