Laitan tämän allaolevan tarinan jatkoksi tähän kuvan kynttiläasetelmaan,

koska on Itsenäisyyspäivä.

Korona estää tänä päivänä linnan juhlien pidon vanhaan tapaan.

DSC05878.jpg

6.12.2020

Nostan taas tämän vanhan postukseni tänään Itsenäisyyspäivänä tähän blogini sivuille

kiitollisuutta tuntien niitä kaikkia kohtaan,

jotka ovat meille taistelleet

ja rakentaneet tämän kauniin ja vapaan Suomen maan !

 

Puen taas tänäänkin tämän Sinulta Ystävänpäivänä saamani silkkihuivin kaulaani. Se on ohut, mutta miellyttävän lämmin ihoa vasten. Olet sen itse värjännyt ja siihen hoitajan avustuksella signeenannut tekstin minulle.

Nämä allaolevat tekstit olen kirjoittanut joskus aiemmin kuva/runohaasteeseen, mutta koin sen taas ajankohtaiseksi tänä Itsenäisyyspäivänä muistellessani Sinua ja katsoessani Linnan juhlien alkua, jossa sisään astuvat kunniavieraat, meidän sotaveteraanimme ja lottamme.

1-DSC07805-001.jpg

Allaoleva kuva kertoo kiitollisuudesta, vapaudesta ja sinivalkoisesta lipustamme.

DSC02167.jpg

Saunavuorossa

Tämä tarina on vuosikymmenten takaa. Tänään on torstai ja saunapäivä. Juhannusaatonaaton saunapäivä on aurinkoinen. Sinitaivaalla lempeä tuuli juoksuttelee valkoisia pilvenpoikiaan. Vuorossa kanssani on nuori harjoittelijatyttö. Reipas ja innostunut oppimaan työssään. Pukuhuoneen ovi aukeaa ja hän työntää Sinut pyörätuolissa lämpimään pieneen tilaan, saunan pukuhuoneeseen. Me tunnemme toisemme jo vuosien takaa.  Katson Sinua, tervehdin ja Sinä nostat vasenta kättäsi, hymyilet ja sanot: morjens taas, niinkuin aina tavatessamme. Kaikki sujuu normaalisti tuttuun tapaan. Sinua odottaa saunassa pehmyt, eilen tekemäni vihta. Nautit siitä kovasti ja tiedän sen.

Tyttöä jännittää tämä ensimmäinen kerta, mutta rohkaisen häntä aloittamaan riisumisen opastuksellani, luotan häneen. Kehosi ei tuntisi tarpeetonta kipua. Paidan alta paljastuu oikea, silvottu käsivartesi, jonka lihakset ovat kuroutuneet syvälle luuhun kiristyen. Valkoiset arvet levittäytyvät laajalle alueelle alas kyynärpäähän asti ja kätesi roikkuu velttona pyörätuolin oikean käsinojan ulkopuolella.

Tyttö takanasi katsoo minua kuin pyytäen selitystä, mutta ei sitä saa ja yhdessä vaiti jatkamme riisuumistasi. Kyykistyn eteesi ja otan jaloistasi pois Reinot. Tartun sitten vasempaan jalkaasi ja sinä sanot topakasti: vedäkin sitten lujaa, se on nyt turvoksissa ja tiukasti kiinni. Olemme tehneet tätä yhteistyötä  - puujalkatyötä - usein, jo vuosien ajan ja huumori on ollut aina kolmas kaverimme.

Tyttö on yhä enemmän hämillään tilanteesta. En ole koskaan nähnyt tuollaista, hän sanoo hiljaa, jolloin Sinä ehdit laukaisemaan hänen hämmennystään sanomalla: " jalka jäi vieraalle maalle, mutta sen sielu seuraa mukanani." Se ei luovu kaveristaan, toisesta jalasta vaan vaeltelee aavesärkynä polven yli ulottuvassa proteesissa. Olen kuullut tuon kertomuksen usein, mutta aina se puhuttelee ja koskettaa minua yhä uudestaan. Ja niin hassulta kuin se jonkun mielestä kuullostaakin, joka kerta saunoessamme laulamme  "Elämää juoksuhaudoissa " niin nytkin. Niin Sinä haluat ja minä laulan.

Vakavan asian kanssa ei sovi leikkiä, molemmat tiedämme sen, mutta ne kyyneleet on jo vuotaneet ja kastelleet isänmaatani kasvamaan uuteen tulevaisuuteen. Niin olet minulle sanonut. Minä olin sodassa tarpeeksi vakava, naura sinä tyttö nyt kun sitä ei ole ja Suomi on vapaa maa. Ihailen tuota elämänfilosofiaasi kaiken kokemasi jälkeen. Kipujesi keskelläkin jaksat olla aina positiivinen.

" Kipeä olematon Oskari,"  tuo piinaava ja jäytävä aavesärky amputoidussa jalassasi on kaverinasi päivin, öin. Silloin olet joskus vaiti, surullinenkin ja voin vain arvailla, mitä mielessäsi mietit. Saunominen on miellyttävä kokemus ja saat vihtoa kauan. Yhdessä pesemme sinut ja puemme puhtaisiin ja pääset omaan kotiisi. Kun saan työni loppuun, lupaan tulla keittämään Sinulle kahvit, jotka juomme yhdessä jutustellen kaikenlaista.

Istumme pienen pöydän ääressä ja juomme nyt sitä kahvia Domino-keksin kera. Niitä Sinulla on aina minua varten. Vanhustentalon pihassa on lipputanko. Katsot ulos ikkunasta ja sanot :  huomenna siihen nostetaan Suomen sinivalkoinen lippu. Käännät sitten katseesi piirongin suuntaan. Sen päällä on viiri, jossa liehuu kellastunut, vuosikymmeniä vanha Suomen lippu. Sen arvoa ja kunnioitusta ei vuosikymmenetkään voi himmentää. Viirin vieressä on kaksi kunniamerkkiä. Nostat terveen kätesi niihin päin ja sanot totisilla kasvoilla: siinä on  sinisristilippumme, isänmaamme ja vapaus !  Katsomme toisiamme, huomaan kyyneleen silmäkulmissasi, minulla ne virtaavat valtoimenaan. Halaamme, ollaan hetki ihan hiljaa. Nostan katseeni ja sanon kiitos, kiitos Sinulle tästä hetkestä ! KAIKESTA !

Muistelen usein Sinua ja tätä tarinaasi tällä paikalla, josta kuvanikin. Joskus piipahdan haudallasi, sytytän kynttilän ja kiitän Sinua sinivalkoisesta lipustamme !