Olen tainnut joskus tehdä tästä asiasta jonkinlaisen postauksen silloin kun olin oikein tuohduksissani tullessani katsomasta elokuvaa Havukka-ahon ajattelija, mutta nyt se taas tuli mieleeni ajankohtaisuuden takia.

Muutama vuosi sitten tapahtui näin:

Lähdettiin katsomaan

sitä Havukka-ahon ajattelijaa

lapsuuteni kotikaupunkiin,

tuttuun elokuvateatteriin.

Siellä nuoruudessani kävin

ja kaikki länkkäritkin näin.

 Aulassa myytiin suklaata,

popcornia ja paljon muuta.

Oikein tyrkytettiin, ostinkin,

sehän kun kuuluu asiaankin.

Hyvä fiilis, mentiin sisään,

paikkaa meille etsimään.

Keskiriviltä se löytyi.

Mutta,

tästä se piina alkoi.

Meni fiilis, tuli mielipaha.

Pääsylippu olikin

hukkaan heitetty raha.

Sain ihan liki, naapuriksi

ihan kuin kylkiäisiksi

rouvan tuntemattoman,

tuiman ja puhumattoman.

Popcornia piti ottamani,

katse kääntyi suuntaani.

Tuijotti minua, tuijotti vaan,

katsellut elokuvaa ei lainkaan.

Minä käden pussiin vein,

mitä muka väärin tein ?

Paperinen pussi rapisee,

mutta ei kai haittaa tee

pieni rapina ollenkaan

- minusta ainakin -

se kuuluu tunnelmaan.

Meni ohi hyvä elokuva,

Havukka-ahon ajattelija

kai meiltä kummaltakin.

Mielensäpahoittajakin

kävi jo kyllä mielessäni.

Kumpiko meistä olis se ?

Jäihän kotimmatkalle jotakin,

rapisteltavaksi ja naposteltavaksi.

 Eikä isäntää haittaa rapina,

sitä vain naurattaa

tää mun popcorni-kapina.

Tuosta " naapurinrouvasta "

sen läpitunkevasta katseesta

jäi kyllä pieni trauma,

mutta sen aion paikata

seuraavalla elokuvareissulla.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin ...

mutta nyt jo netistä varasin

liput samaan teatteriin.

Me mennään katsomaan

uudestaan,

tuota häiriötöntä

Havukka-ahon ajattelijaa.

Ostan taas popcornia

ja vetoakin siitä lyön,

että kaikki ne varmasti syön.

Nautin eväistäni ja katson elokuvaa.

Toivottavasti viereeni ei istu tällä kertaa,

uutta, samanmoista  mielenipahoittajaa.

***************

ps. Käytiin ja elokuvaa katseltiin,

popcornipussia rapisteltiin ja nautittiin.

******************

jälleen taas nyt

ps. joulunpyhinä 2020 se tuli telkkarista.

Söin kinkkua, suklaata, marmeladia, kudoin sukkaa ja nautin glögiä

eikä kukaan / mikään häirinnyt elokuvan katsontaa.