Kun tämän kirjoitin, siitä on jo kauan aikaa.

Tänään kun pihalla kuljin, katselin kevätkaihonkukkaa.

Parin sentin rakosesta se itsensä esille tuo

ja aamuaurinkoon päin katseensa luo.

Sinne se on luotava joka aamu, vaikka aurinko olisi pilvenkin takana.

Runorimpsu kirjoitettu 31.5.2011

ELÄMÄ 

on,

niin sen kuuluukin olla !

Suvivirren päivänä

Ei silmiään

kesäyö

tahdo sulkea.

Valon kanssa

läpi koko yön

se

tahtoisi kulkea.

kanssa toisen.

Haaveillen,

unelmoiden,

lintujen

laulua kuunnellen.

Astellen, katsellen,

rannalle rakkaalle,

kivelle tutulle

istahtaen.

Muistellen,

miten

kuluneiden vuosien,

vuosikymmenten

takaakin

kuin

eilisen päivän,

muistaa häivän

ja

mieleen palaa

sama hetki

kuin silloin retki

tuolle kivelle.

Istuttiin,

kaulailtiin

kun nuoria oltiin.

Suudeltiin

ja varpaat veteen

toistensa viereen

kasteltiin.

Ihailtiin vedenkulkua

ja kuohuja sen.

Mietittiin

yhteistä polkua,

kuvaa tulevaisuuden.

Jos

myrsky raivoaisi,

ei

pelottaisi voima sen.

Ei

se ikuisesti pauhaisi,

  on

jossain

aina

tyyni tyven.

Piilopaikka yhteinen,

kahden ihmisen.

Aina siellä,

sisimmässä,

toisen

sydämessä.

Näin ajateltiin.

Nyt

elettynä,

polkua kuljettuna

tuo

kaikki

on ollut

niin totta.

Ja

repussa on vielä,

pohjalla siellä,

paljon

matkaevästä,

jälkiuunileipästä,

jotta

jaksamme kulkea

ja

tutkia uusia,

tuntemattomia

polkuja

yhdessä,

käsikädessä.

Piilopaikkamme

on yhä

samassa paikassa,

sisimmässä,

toistemme

sydämessä.

Elämää

elettynä,

täytenä.

Jokainen

hetki,

nyt ja tässä.

Rakkaudesta

kiitollisena,

matkalla,

polkua on

vielä !

pm - 10