DSC08334.jpg

KUISKEITA POLUN VARRELTA

 

Kesäheinä ja ahomansikka, sydämmet täynnä rakkautta.

Lapsuuden maisemissa, tuolla metsän reunassa.

Varrella polun pienen, rakkauden tuon tiennen

alkaneen niin nuorena, sydämmissä puhtaana.

Siellä kasvoi kesäheinä, nuori, sorja, suoraselkä.

Yli polun kumartui, rakkaallensa näin lausui:

sinä ahomansikka, punaposki pullukka.

Olen tässä katsellut, varttumistas ihaillut.

Helluntaista juhannukseen, kukastasi marjaan punaiseen.

Oot ensirakkaus mulle, sanoa sen tahdon sulle.

Sun poskeasi silitän ja rakkauslauluuni viritän

soinnin aivan uuden. Sen matkaan annan tuulen.

Kaikille se kertokoon, miten onnellinen oon.

Sun kanssa punapullukka, niin ihanainen,

mun oma, rakas mansikka !