Kaksi mutteria.

Kaksi suurta,

ruskeanruosteista.

Lähellä toisiaan,

kiinnitetty alustaan,

yhteiseen, samaan.

Koskien kuohuissa,

elämän tuulissa,

aina yhtä pitäneet,

toisiansa tukeneet.

Rakkautensa jakaen

sen toisilleen antaen.

Rakkaus kaiken kantava,

 voima sen on mahtava.

Elämänopin koulusta

on paljon muistoja.

Tummia ja kirkkaita,

kaikki yhtä rakkaita.

 Vapauden on koski  saanut,

 myllynpyörä kadonnut.

Jäljellä vain mutterit,

menneen ajan mittarit.

Ne pitkän ajan saatossa,

paksun ruosteen peitossa

ovat,  nyt jo vapaalla,

mutta vielä paikalla.

Elämänkokemuksensa

antavat ohjeeksensa,

uusille sukupolville,

ja lapsenlapsille.

pm - 10
 

Kaksi mutteria, kaksin yhdessä !

Tuossa oikealla on riiuu-kivemme yli 50 vuoden takaa.