Surullinen tarina / ehkei sittenkään !

10.8 oli sateinen elokuun alun päivä viime vuonna 2021.

 

Olin postinhakureissulla kun huomasin sut terassilla muovise ruohomaton piikkien lomassa. Olitko juuttunut siihen kun kovasti yritit eteenpäin. Päämääräsi oli vain arvoitus ja vielä enemmän minua hämmensi se, mistä olet voinut nousta tuohon noin korkealla. Missä olet voinut kehittyä noin täysikasvuiseksi. Olisin sut varmaan nähnyt aiemmin kun pihalla olen lähes koko ajan ja Ruskakin suurimman osan päivästä. Se, jos kuka olisi sut bongannut oitis. No, se jääköön mysteeriksi. Tunnistin sut kyllä heti, heleänvihreän värisi violetti-valkoisin poikkiraidoin ja perässäsi tuo kaikilla lajitovereillasi oleva huvittava piikki. Strategiset mittasi samaistuu keskisormeni pituuteen ja paksuuteen.

Mutta jotain outoa oli hapituksessasi, ihon pinnalla näkyi paljon valkoisia pitkulaisia pilkkuja, joita en ennen ole nähnyt lajitovereillasi tässä muodossa. Mutta useinkin, jos loiset ovat jo ehtineet toukan sisälle. Tuo ei ole normaalia, ajattelin. Vaikka tiedänkin, luonnossa kaikki on normaalia, ikävätkin asiatkin ja poikkeamat. Siksi jäinkin miettimään tuota hetken, ennenkuin päätin ratkaisusta kohdallasi. Tutkin sua varovasti kädelläni, näytit niin terhakalta ja kuitenkin muuten terveeltä.  Sykupuoltasi en tunnista, ootko Aapeli vai Vilhelmiina ? Otin kuvan, jonka lähetin foorumille, jossa ammattitutkijat / harrastelijat jakavat tietoa, kuvia ja vastaavat jäsenten kysymyksiin kaikilta osin kommentoimalla ja keskustelemalla.  Samalla keräävät tietoa lajien käyttäytymisestä ja kehityksestä esim. kirjoihinsa ja tutkielmiinsa.

Sinnepä lähetin kuvani susta ja vastauksia sateli puolesta ja vastaan. Ei selviytymismahdollisuutta, poista kärsimästä, sanoi moni harrastelija. Loisittu, kuolemaan tuomittu. Se tuntui kurjalta, mutta sitten muutama asiantuntija / tutkija kehotti seuraamaan tilannetta pari päivää ja kertoi, että se olisi hyvä tutkielma tällaisesta kohtalosta ja pyysi kasvattamaan sut, jo mahdollista, koteloksi. Hyvinkin voisi olla mahdollisuus selviytyä, jos loiset eivät ole vielä päässeet toukan sisään ja sen elintoimintoihin. Toivoni heräsi, ehkä sittenkin on vielä mahdollisuus. Ajatuksissani poistin syyllisyydentunteen, että olen puuttunut liiaksi luonnon kiertokulkuun, mutta et näyttänyt lainkaan kärsivältä. Vaikka paljonkin toukista menehtyy erilaisiin juttuihin jo ennen koteloitumista, esim. säiden armoilla, lintujen ja muiden nisäkkäiden tai hyönteiten syömänä ja usein juurikin noiden kärpäsloisten takia. Luonto hoitaa tavallaan, luonnollisesti. Siihen on tyytyminen, niin raadollista kuin se onkin.

Siitä alkoi yhteiselomme. Ensin hankin sulle ikioman boksin. Yksiön karkkilaatikosta, jonka kalustin tuoreella syreeninoksalla. Sen lehdistähän sä tykkäät ja napsin piha-aidasta vielä norjanangevon pieniä silmulehtiä välipalaksi." Menuusi on lajillesi oikea, sanoo ravintoterapeutti." Sait myös puhtaat, valkeat lakanat talouspaperista. Teit tupa -, kaappi - ja siisteystakastuksen kiertäen laatikon reunat pariin kertaan. Huomasin sun asettuvan taloksi, kun rupesit syömään angervonlehtiä. Ahneesti niitä söitkin ja mieleeni tuli sanonta, " ahneella on se paskanen loppu," kun tuli se vessareissu het perään, mutta todennäköisesti sulla oli vain niin kova nälkä. Töpäköitä patukoita muutaman tipautit peräpäästäsi, ihan luonnollistahan se on meille kaikille.

No, joka päivä seurasin eloasi tuossa boksissasi. Jokaisena aamuna siivosin vessan, vaihdoin puhtaat lakanat ja sait pari kertaa päivässä tuoreen ruuan. Varjelin sinua vaaroilta, linnuilta ja muilta vihollisilta ja kaikki tuntui olevan hyvin. Ehdin jo alkuvaiheessa kirjoittaa susta blogiini postauksen surullisin mielin, mutta yliviivasin tekstin allaolevassa kuvassasi kun toivo monen mielestä selviytymisestä heräsi.

Vajaan viikon päästä tulit levottomaksi, värisi muuttui tummaksi ja muotosikin alkoi muuntautua, joka tarkoittaa toukilla sitä, että nyt on aika koteloitua. Loit viimeisen kerran nahkasi ja riisuit pilkkuisen toukkanahkaturkkisi laatikon pohjalle. Oli aika vaihtaa lakanat viimosen kerran ja laittaa kotisi talvikuntoon. Keräsin kuivaa kariketta, sammalta ja hiekkaa laatikon pohjalle, johon sitten kaivauduit ruskeaksi värittyneen kotelosi kanssa. Pilkkutakkisikin on hyvässä tallessa tutkijoille.  Autotallissa saat uinua yli talven untasi. Toukokuun lopulla otan sut terassille valoon ja lämpimään toivoen ihmettä. Jospa sittenkin kotelosi liikkuu ja elää. Jospa sieltä paljastuu uusi elämä, kaunis punasävyinen syreenikiitäjä, joka pääsee ensilennolleen pumpattuaan siipiinsä kaiken sen energian, mitä se tarvitsee lentääkseen, minne ikinä haluaa, vapaana ja selviytyjänä. Silloin toukkamummolta tipahtais ilon ja liikutuksen kyynel poskelle ja tutkijat saisivat hienon selviytymistarinan kuvineen käyttöönsä.

Näinkin voi tapahtua, kaikki on vielä arvoitusta ja toivorikasta odotusta.Tämä ei ole ihan tavallinen tarina kun syntymääkään ei ole vielä tapahtunut, mutta päädyin tähän hetken mielijohteesta. Koska sai vapaat kädet soveltaa, toivon sen jotenkin liittyvän annettuun tehtävään.

******************************

DSC04413.jpg

Mistä ihmeestä tuohon tupsahdit,

tässäkö loisiasi karkoitit ?

Piikkisellä ruohomatolla vaelsit,

apuako minulta saavasi halusit.

Voi, surku tuli minun sinua,

melkein itketti näky minua.

Pinnallasi paljon oli loisia,

noita inholoiskärpäsen munia.

DSC04416-001.jpg

Suomen luonto-sivuilla kävin

asiaa tätä tiedustelin.

Joku sanoi, et selviä,

joku ei kyl usko sitä.

Jos hyvin käy, voi se vielä pelastua.

Jos ehtii kiireesti se koteloitua,

ennen kärpäsentoukkia.

Silloin on vielä ehkä toivoa.

Karkkilaatikko olkoon yksiösi,

tään hetkinen asumuksesi.

Laitan valkeat lakanat petiisi

ja angervonlehtiä ruuaksesi.

Syreeninoksalla kalustan

kotisi laatikon seinustan.

Aamuisin siivoan vessan

ja vaihdan puhtaat lakanan.

Hyönteisfoorumin sivustolla

siellä olevien kannustuksella

tään koko projektin aloitin.

Avuksikin olla halusin.

Kiertokulkuun puutuinko,

menehtynytkö olisitko ?

Sitä tiedä en, niin käy usein,

monestakin syystäkin.

Näin kuitenkin tässä tein,

ehkä nään ihmeen

ja selviydytkin.

Iloksi seuraajiesi,

iloksi minunkin.

DSC05257.jpg

Ja jos talvetus onnistuu,

niin kotelosta kuoriutuu,

ilmoille kaunis, punasävyinen,

yökiitäjä nopealentoinen.

Syreenikiitäjä on nimeltään,

nyt vain peukkuja pidetään !

DSC04617.jpg

ps. kun sinut kasvatukseen otin,

näytti, että onnea tuotin.

Loismunat kai kuivuivat kokoon

ja pääsitkin ihan koteloon.

 

ps. tuohon kuvan teksiin palaten,

minä yliviivaan sen toivoen,

että sun nään lentävän,

alussa ensi kesän !