Vanhaon tää koivuvaari, se pystyssä kadunkulmassa.
Iltaan kaartuu elämänkaari, sammalta, oksat lahoamassa.
Kolmella vuosituhannella, on se saanut kasvaa,
Tuosssa kunniapaikalla, uljaana latvuksensa kantaa
se vieläkin talvea uhmaten. Keväällä ehkä lehtien,
sen nään upeudessaan. Kaunis se on vanhuudessaan.
Kommentit