Sain haasteen faceystävältäni Siskolta ja vastaan siihen facen puolella omalla seinälläni. Kun oma ottamani kuva ilman kerrontaa on minulle vierasta, selitän sen taustoja täällä blogissani.

Oltiin iltakävelyllä tutulla, mutta syrjäisellä metsätiellä, jossa usein iltaisin teemme lenkkiä. 40 vuotta sinne ei oikein autolla päässyt, nyt tiet ovat parantuneet ja liikenne on vilkastunut ulkoilureittejen myötä.

Minä etsiskelin tienlaidan pusikosta toukkia kameraani ja isäntä tuli perässäni hiljakseltaan. Käänsin siitä katseeni toiselle puolen tietä, ja mitä näinkään. Pieni metsäkauriin vasa siinä heinikossa aidan vieressä vasan tyypillisessä " vauva-asennossa." Matkaa oli noin kymmenisen, ( 10 ) metriä. Huusin isännälle, että seis, ei enää tännepäin. Kiusaus oli suuri ottaa kuva ja otinkin sen kun kamera oli kädessäni just valmiina. Mutta käännyin takaisin samantien, jottei sitä ihmisen hajua tarttuisi siihen avuttomaan pienokaiseen. Tuskin tein pahaa rikosta, näin ajattelen kaikesta tästä. Emo varmaan illansuussa tulee poikasensa ruokkimaan. Elämäni ihanimpia kokemuksia luonnossa. En laita kuvaa yleiseen jakoon, koska se ei ole suotavaa.

Mutta laitan kuvia jokavuotisesta tapahtumasta tuolla vanhan metsänvartijan tilalla laiduntavista nautaeläimistä. Niitä on eri vuosina vaihteleva määrä, tänä kesänä yksitoista. Nuoria, mustia ja vähän vanhempiakin sonnimullikoita, nuorikoita hiehoja ja yksi lehmäemokin pienen vasikkansa kanssa. Kaikki sulassa sovussa. Kauniita eläimiä, joista lapsuus muistuu mieleen.

 Melkein joka päivä ajamme tai kävelemme niiden ohitse. Ne tulevat aidan taakse töllistelemään hassuja ihmisiä. Muutaman kuvan laitan tähän niistä.