Kello lähenee puolta kolmea iltapäivällä. On syksyinen päivä, lämpöäkin vain vähän yli kymmenisen astetta. Satanut koko päivän tihuttaen, välillä kuuroinakin. On laitettava tuli hellaan, jotta saa keittiöön keittiön tunnelman ja ihanan lämmöntunteen, kun on tulossa vieraitakin. Pian soikin ovikello ja läpikastunut pieni tyttönen oven takana on iloinen ilme kasvoillaan. Kato mummi, mitä löysin, tää on sulle !  Pidin sitä varovasti, ettei se vaan taitu. Hän ojentaa minulle keltaisen, sydämmemmuotoisen koivunlehden. Poiminut sen koulumatkallaan märältä jalkakäytävältä ja kuivannut sormikkaassaan. Mielessä läikähtää onnen tunne, voisin syleillä koko maailmaa vaikka halin saakin nyt lapsonen. Onnellisuuteni ei tarvitse kalliita lahjoja, tämä on arvossaan mittaamaton. Välillä riittää sekin, kunhan saan tekstissä " sydämmen kirjoittaa kahdella ämmällä."