Kesämuistoja

Rantaan oli yli kolme metriä, sinne kyllä osasi suunnistaa.

Oli märkä kokonaan, ei päässyt ulpukanlehdelle.

Nyt hengähdetään molemmmat.

Tämä suuri sudenkorento, on suunnattoman kaunis olento.

Kaksi näitä näin lentävän suolammen rannalla, seurailin niitä mielenkiinnolla.

Kultaiset siivet auringossa välkkyen, sinitaivaan alla toisensa kohdaten

ne ilostuttivat minua lennollaan. Istahdin ihan penkille niitä seuraamaan.

Rakkautta oli ilmassa ja hurmaa, en ajatellut tulevaa vaaraa.

Loppui lento lyhyeen, toinen putosi veteen.

Kauhuissani katselin tuota, päätin, että kykyihini luotan

auttaa tuota olentoa, vaikka lammen penkka vaarana.

Hyllyvää lettoa ja pohjaton lampi, mistä sitä avun saapi,

jos sinne putoaa, iäksi vajoaa.

 Pitkän oksan läheltä löysin, kosti korentoa sen ojensin.

Ei jaksanut siihen se nousta, apu löytyi paksusta kepukasta. 

Kun siinä penkillä korentoa katselin, sen sisua ihailin.

Kuin tuulimyllyjä vastaa se taisteli.

Niin urheasti ja voitti.