Perjantaikeikalla ojanvarrella kävelin vähän pidemmälle sitä.
Hankalakulkuista kertakaikkiaan pajukossa
ja vetisessä liejupohjaisessa maastossa,
mutta mukava reissu ja paljon uutta,
mitä en ole tiennyt tai nähnyt olevan näinkin lähellä itseäni löytyi.
Hankalakulkuista kertakaikkiaan pajukossa
ja vetisessä liejupohjaisessa maastossa,
mutta mukava reissu ja paljon uutta,
mitä en ole tiennyt tai nähnyt olevan näinkin lähellä itseäni löytyi.
Tämä näyttää ehkä rumalta, mutta oli kaunista
kun valo tuli ylhäältä siihen ja kun puissa ei ole vielä lehtiä.
Edellisen vuoden tervaleppien lehdet maatuvat matalassa vedessä,
ovat "käymistilassa", vihreä vaahto kuplii niiden välissä ja haju on yök.
Vaahto on tässä valkoista, jota ihmettelin kyllä,
koska väliä edelliseen kuvan paikkaan oli vain viitisen metriä.
Tässä vihreä on saniaisten lehtiä ja se näytti tosi kauniilta pinnalta.
Kuivalle maalle päästyä paikalla kasvaa paljon haapoja
ja joitakin niistä on kaadettukin.
Haavoista löytyy kauniin keltaisen ja vihreänsävyistä karvetta.
Siitä saa kaunista väriä myös lankoihin.
Harmaan kiven päällä kasvoi sammalta,
jossa mukana joskus kivelle heitettyä kiveä ja soraa.
Tällä paikalla oli muutama vuosi sitten iso tulipalo
ja silloin ehkä raivatessa pienet kivetkin ovat joutuneet tälle kivelle.
Kommentit