Kun metsään menet, muista neuvo tää:

avaimet taskuun ja kiinni tasku,

puhelin toiseen, kiinni vetoketju !

Muuten sinne pantiksi jää

jotain, ehkä puhelin tai avaimet.

Siitä seuraa poru

ja ehkä vielä, kylkiäisenä

iso lasku.

Kauniita kanttiksia ja komeita tattia

kuvailin ja siellä kyykistelin.

Ristiin, rastiin tienoota tallustelin.

Tunteja myöhemmin kotiin palasin

ja vasta silloin sen huomasin:

SE OLIKIN POISSA,

ei missään ja kuitenkin jossain.

PUHELIMENI.

Olen

kaukana metsässä,

ypöyksin pimeässä

ja pelkään kamalasti."

Löytääkö minua kukaan

ja akun mukaan

virtakin loppuu kohta.

Sammaleissa on kosteutta.

Kuinka tässä oikein käy,

apua ei missään näy ?

Ja minä kauheassa paniikissa.

Kaksikymmentä kilometriä,

jännittäviä hetkiä.

Toivoa ja kiihkeää etsintää.

Isännän puhelimeen vastaa jo,

nyt on hätä, kuuletko !

Ja mikä lamauttava tunne,

KUN SEN LÖYTÄÄ !