Kevät etenee, nyt se tulee.
Vaikka yöllä pakkanen vielä puree,
aamulla se herkistyy ja kosii aurinkoa.
Aurinko säteillään itsensä pukee,
ei se rakasta öistä pakkasta,
vain hetken viipyy sen kainalossa.
On kuin " yöperhonen ilotalossa."
Suruaan itkee kuura,
sulaa, sitten on poissa.
Jäljelle jää kaipaus,
lasia pitkin valuva
kyynelten ikävä.
Näin on
ELÄMÄ !
Kommentit