Pitkä tarina, kirjoittelua monta vuotta

SUKELTAJA-NIILON TARINA

Tutuilla rannolla astelin,

roskia niiltä keräilin.

MUOVEJA ENIMMÄKSEEN !

Silloin tapasin Niilonkin.

Miten on Niilo tänne joutunut,

kuka sen on tänne tuonut ?

Ja miksi

sitten hylännyt ?

Allaoleva kuva

vuodenvaihde 2013-2014

Niilo tässä vielä on jään vanki.

aamulla kova pakkanen ja hanki

jäältä haihtunut on tuulen tieltä.

Niilon paikansin rannalta täältä.

Kumma ukko Niilo on,

taitaa olla " kuolematon."

Vettä sillä oli keuhkoissa,

silti näytti olevan elossa.

Onkohan tässä joku juju

onko pelastanut sen puku

- tuo kultainen -

joka Niilolla ollut päällä.

 Maannut on täällä jäällä.

Talven armoilla sinnitellyt,

nyt jo kevät

ja talvi taakse jäänyt.

Tapasin sen aiemmin,

24.10.2013

myöhäissyksyllä kerran.

Ihmettelin hetken verran,

vielä yhden jos toisenkin,

mikä kaislikon reunalla

keikkuu räntäsateella.

2014

Taas vuodenvaihteessa

kävelyllä olin rannassa.

Silloin kova oli pakkanen

enkä sua irti saanut, en !

Mahallasi jäässä makasit,

kalojako pohjasta bongasit ?

Jotain oli kiedottu kaulalle,

se kaukaa näytti huiville.

Arvaus ihan metsään meni,

rannan sulaessa kas ilmeni:

sukeltajan lasithan ne sulla.

mitä tämä, ihmetys oli mulla.

Niin sievät, pinkit, ihanat,

mutta harmaansumeat.

Eihän niistä läpi nää.

Kyllä nyt riittää pestävää.

25.3.2014

Niilo

ei ollut moksiskaan,

sitä vain naurattaa.

Vedet keuhkoista ravistin

ja muovikassiin pistin

kanssa kaljatölkin.

Rannalta löysin senkin.

Eipä se taida Niilon olla,

sen alkotoleranssi on nolla.

Ainakin arvelisin niin.

Sitten kotiin lähdettiin.

Kotona käytiin pesulla,

putsattiin oikein harjalla

jokainen Niilon kolo.

Voi Niilo polo,

mutta tulihan hälle

hyvä olo !

30.3.2014

Niiloa

ehkä vähän jännittää

kun se meille nyt jää.

Kaveriksi Ludvikille,

tonttulan laiskurille.

Mutta sitten mietin,

jotta ...

Pitäiskö Niilo viedä laavulle,

takaisin sen kotinurkille ?

Josko se ei enää sukeltais,

jos se vain maskottina ois.

Siellä oleilisi ja elelisi

tarinoita muiden kuuntelisi

ja kaikille

hyvää oloa toivottelisi.

Pitääkin alkaa miettimään,

mitenkä tästä edetään

ja

mihin ratkaisuun päädytään.

Joulun alla ( 2014 )

virkkaa Niilo-poika

tuohduksissaan Ludvikille:

eikö nyt ees tänä jouluna

 joku tekis uutta pukua meille ?

Joulupukille

toivomus olisi tämä:

 kuulitkos sä emäntä.

Vaatteet uudet jouluksi,

meille molemmille lahjaksi,

maalaatkos ja ompelet ?

Sinähän kyllä osaat sen.

Pistetään mietintähän,

katsotaan, kunnes kerkiän,

sanoin minä tähän.

Ompelu, sehän kyllä venyi

ja syystäkin Niilo pettyi.

Se kyyhötti autotallissa,

sen pimeässä nurkassa.

Loukattuna toista vuotta.

Sen tunnustan, on totta !

Joulun 2016 lähetessä,

kävelin kotimetsässä.

Kuusikossa nostin katseeni,

hienoa naavaa osui silmiini.

Muistin Niilon ja Ludvikin

ja silloin sen päätinkin.

Anteeksi nyt Ludvik ja Niilo,

kyllä se silviisii nyt on,

että jo tänään iltasella,

aloitan homman, se on varma !

Sivuun laitan kiireet muut,

hymyyn käännän "poikain suut."

Mutta leikisti yksi ehto:

kasvattakaa parta,

oikea naavapehko !

Niilo-poika oikein innostui.

Kuin Poirotin-viikset, voi hui

- sanon minä -

se kasvatti kera parran.

Aikaa kului tunnin verran.

Sai uudet pöksyt, vihreän takin,

päähänsä punaisen tonttulakin.

saappat nahkaiset, ruskeet

Valmistuihan ne vaatteet,

pojille upouudet vetimet

jouluksi 2016.

Ja arvatkaa, mitä tarkoittaa

tatuointi poskella tää ?

Niilo meille kotimieheksi jää !

Pohdin tätä pitkään ja kauan,

mutta näin tehdä haluan.

ps. syy miksi näin teenkin,

ON TÄMÄ:

Pelkään Niilon puolesta,

laavu on kärsinyt ilkivallasta.

En sellaista halua Niilolle,

siks saakin se jäädä meille.

Kaveriksi Ludvikille ja Ruskalle.

Niilo ollut nyt lahja-vahtina

Ruskan kanssa tänä jouluna.

Kuusen juurella, kunniapaikalla !

Kun sitten pois viedään kuusi,

alkaa Niilolla pesti uusi.

Olkkarissa

se " liikennettä " valvoo,

ovelle päin sieltä katsoo.

Tervetulleeksi sitten toivottaa,

ken ovikelloa rimpauttaa.

23.3.2017

Kevät on jälleen koittanut,

ja minä Niiloa nyt kehun.

Hyvin on hommansa hoitanut !

Aloitan nyt ikkunanpesun

ja NIILO pääseee katsomaan

ulos tonttulan kaveriaan,

LUDVIIKKIA,

tuota tonttulan laiskuria.

Olkoon NIILO kuin lemmikki sulle

vaikka se ei pärjääkään mulle,

tuumaa Ruska Ilonpisara,

meidän karkkikimara !

Eihän se  RUSKA lemmikki,

tasavertainen perheenjäsen koko muunkin perheen mielestä !

Käpyjen merkkausta iltalenkillä

ja muuten vaan ilottelua.

Löhöilyä iltasella

Hyvät ystävykset toisilleen

NIILO ja RUSKA !