Lähdin sienimetsälle, tapasin sittisontiaisen. Sievän, sähkönsinisen öttiäisen.

Kipuamassa oli mäelle sekin, rinnettä ylös niin kuin minäkin.

Olipa se tosi vaivalloista eikä kesässä montaa kertaa moista

jaksa vaikka kuinka haluais sinne kivuta.

Ylhäällä siellä kyllä hyvä sieniapaja.

Eihän me samoista sienistä tykätä. EI, eikä toistemme apajilla käydä.

Omat lempparisienet molemmilla.

Oudot herkut - mun mielestä- sittisontiaisella.

AI NIIN, ei saa nimitellä ! Anteeksi, tarkoitin huumorilla ja ihan hyvällä.

Tältä rinteeltä on sittis löytänyt mielisientään,

piti alas takaisin laskeutua, sieltä etsimään.

Ja sieltä se löytyi, liekö sattumaa. Luo sienen sittura kiiruhtaa.

NIIN INNOISSAAN, NIIN ONNESSAAN !

Pienestä on pienikin onnellinen.

Katso: tässä onnellinen sittisontiainen !