Vuodatus vei kuvan aikanaan, odotellen ensi hallan kuvia

Hallatar ja pakkaspoika

Illan tullen aurinko laski,

pakkaspoika neitoa kosi.

Suukon kylmän, jäisen

antoi poskelle neitosen.

Häät me sitten vietetään

pian, pian, nyt jo tänään.

Nythän onkin sää oiva,

miettivät

Hallatar ja Pakkaspoika.

Hallatar, neito valkoisissaan,

ohuessa pitsikoltussaan

tanssi pihan tanhuvilla,

vihreällä nurmikolla

höyhenenkevyin askelin.

Olen maailman onnellisin,

se ajatteli

ja

 Pakkaspoikaa suukotteli.

Hääkimpustaan sieviä,

kuurankukkatähtiä

morsian valkohuntuinen

nurmikolle sirotteli.

Se oli niin onnellinen.

Pakkaspoika

 neidon tanssia seurasi

ja pihanurmea ihasteli.

Kuinka kaunis olikaan,

kuurankukkien

peittämä valkea maa.

Yön syliin mustaan

vaipuivat ne onnessaan.

Aamun tullen koko pihamaa

oli kuurankukkia

valtoimenaan.

Onnemme valtakunta

sanoivat

Hallatar ja Pakkaspoika.

Vai oliko kaikki

sittenkin vain unta ?