Puolukkainen punainen,

tahdotko kuulla sen?

Miksi olen tällainen,

niin tummasyntyinen,
 
risainen ja repaleinen ?

1841964.jpg
 
Kerronpa sulle sen,
 
tarinani tavanomaisen.
 
Aivan liian aikaisin,
 
liian paljon halusin.
 
Kasvaa nopeasti,
 
lapsesta aikuiseksi.
 
Nähdä maailmaa,
 
tehdä, kokea kaikkea.
 
En valmis ollut vielä,
 
en oman elämäni tiellä.
 
Ei ollut paljon tietoa,
 
vähemmän vielä taitoa.
 
Kohdata elämäntuulet,
 
oli vain punaiset huulet
 
Säännöt ei olleet selviä,
 
mutt tahdoin silti yrittää.
 
Unelmat mun hajosi,
 
ne palasiksi repesi.
 
Mun koko elämäni
 
kuin kaaoksen meri.
 
Ehkä suurin on syy
 
se mikä hämärtyy
 
uhmassa kapinoiden,
 
kun kuunnellut en
 
neuvoja oman äidin,
 
"soitellen sotaan" lähdin.
 
Vaan äitipä sen tiesi,
 
sanoi hän;
 
on lämmin kotiliesi,
 
ovet aina avoinna.
 
Olin tervetulleena,
 
takaisin palaamaan,
 
jotain vielä oppimaan
 
kunnes siipesi kantaa.
 
 
 
pm - 10