"Jotain uutta, jotain vanhaa.

Jotain sinistä, jotain lainattua. "

Kaikkea tätä !

tänä päivänä, tänä iltana

joulutressistä vapaana.

Joulukuun kuudestoista

keskiviikkona iloisena

vietimme kokoonkutsuttuna

" tyttöjen iltaa  kevyesti."

Matkalla sinne, keskipäivällä

aurinkoinen leikitteli rannalla.

Hippaa juoksi sammalmättäillä

Ja tanssahteli järven aalloilla.

Kaunis päivä pitkästä aikaa.

Onkohan tämä oikeasti taikaa ?

Sinä, minä, hän ja kuopuksemme.

Vaikka ihan nuoria ole emme

niin kyllä nauttia osaamme.

Hyvin lämmenneestä saunasta,

räiskyvästä takkatulesta,

hyvistä pöydän antimista

ja enenkaikkea toistemme seurasta.

Naisenergiaa iän suomalla kokemuksella

ja nuoren hoiturin näkökulmaa kuuntelemalla.

Rannallakävelyä ennen saunaa,

sydän maassa syleili puolukkaa.

Vaikka lumipeitteen lämpö sulattaa,

jotain kaunista aina nähdä saa.

Aurinko lamppunsa sammutti

jo ennenkuin kello kolmeen ehti.

Yöllä pakkanen pikkasen puraisi,

osa järvestä vapaana lainehti.

Vaiti ranta, on tuuli tyyntynyt,

luonto nukkumaan käy nyt.

Syrjässä siellä, rannan tuntumassa

elelee outo otus, jolla on piikkiset jalat.

Kesällä et sitä huomaa edes uidessa.

Talvella paljastuu asia jos tutkimaan alat.

Nyt mökille, saunaan, kattamaan pöytää,

että päästään vihdoin viimein syömään.

Tämän illan teema ja tarkoitus

olikin tuo joulutressin karkoitus.

Tällä neljän naisen kokoelmalla

se saavuttikin hyvin tavoitteensa.

Nyyttikesti-periaatteella kivasti

saatiin pikkujoulu aikaiseksi.

Punainen liina pöydälle,

rekvisiittaa siihen vierelle.

Tuikut kauniisiin laseihin,

tässä on kaikin herkuin

meidän juhlapöytä ihanin.

Ruoka maistuu, sitä riittää.

Vähän kaikkea ja vatsa kiittää.

Itsetehtyjä, ihania laatikoita,

niitä ei Saarioinenkaan voita.

Rosollia, silliä, tietysti kinkkua,

ja raikasta hedelmäsalaattia.

Ruuan daamina, avec-juomana,

ilman yhtäkään promillea

joulunpunaista karpalomehua.

Piparietanoita " ihan hitaina",

tryffeliä suussasulavana.

Lautasella juuri paistettuja torttuja,

odottivat kaverikseen vain kahvia.

Vaan kuinkas meille kävikään,

tätä ei ymmärretä ensinkään.

Ei jaksettu enää kahvitella,

niin täynnä oli meillä vatsa

Hyvä ruoka, parempi mieli,

siitä puhui kehonkin kieli.

Vielä oli kuusenalla jotakin,

pukki oli muistanut meitäkin.

Pienet lahjat kukin sai,

loppusiivous sitten kai

ja kotiinpäin matkataan, 

mutta

uudestaan taas tullaan,

se on ainakin varmaa !

Kunnes kevät meille saa,

silloin kyllä taas kannattaa,

nauruhermoja tuulettaa.

Mukavasta illasta kiittäen Teitä ystäväni !