Vanhan laulun sanoin tarina päättyi surullisesti.

Rannalla on yksi mokki, en tiedä " miehestä

enkä nuoresta vaimostaan eikä mökkikään ole harmaja,"

mutta järvi on satumaisen kaunis karuine rantoineen.

Blogissa uusi kuvapostaus 20.1.2017

Rannan jyrkillä rinteillä puut ovat kitukasvuisen käkkäräisiä,

monet niistä ovat kuihtuneet kelottuan.

Polku kulkee aivan rannan tuntumassa ja sitä on paljon tallattu.

Liekö siinä luonnonvaraiset eläimet kulkeneet kun sorkanjälkiäkin painanteina polulla näkyi.

Ihmisetkin varmaan tallanneet näillä rannoilla kalastaen ja retkeillen täällä.

Onhan kalojakin tunnetusti järvessä sanottu olevan.

Itse sen myös totesin sunnuntaina mato-ongella siellä ollessani.

Suuria koivuja on kaatunut veteen.

Osassa on vielä tänä kesänä lehdetkin oksistossa,

Myrskyn jäljiltä puu kuolee ehkä vasta ensikesänä ja jää lehdettömäksi.

Tai sitten ei !

Tässä koivussa on sitkeää eloa, se kasvattaa

" uutta pikkuista " kohti sinitaivasta.

Niin terhakka taimi, uhmaa kohtaloaan.

Saas nähdä, jaksaako taistella talven yli ?