Lennu ja Liinu

edit 24.4.2015

Kaksi sammakkoa päätyvesialtaassa.

Löysin ihan ihka ekasta blogistani vuodelta 2007

tämän kuvasarjan ja siirsin sen tänne.

*************

Siirtyivät sisätiloihin autotalliin
 ja seilaavat viimeistä kertaa suihkualtaassa tänä kesänä.

Vähän piristystä niiden iloksi
 laitoin syksyn viime kukilla, krasseilla.

Allas puretaan ensikesänä
ja laitetaan uuteen uskoon koko rinne,
 joten reunat on jo karsittu osin.
 Pehmennystä vähän keltaisista kultapiiskuista,
 jotka nekin alkavat jo ruskistua kukittuaan koko syksyn.
Ja somistukseksi krassinkukkia,
 niin tulipa heille mukava olo, niinkuin minullekin.

 Kuvasarja on pitkä siksi,
 että se jää muistoksi ennen uutta myllerrystä ensikeväänä.

Lennulla ja Liinulla on pieni lautta,
 jolla he päädyn suihkualtaassa seilaavat koko kesän.

Joskus he rantautuvat, kun allasta putsataan kesän aikana.

Lennu soittelee armaalleen balalaikkaa.

Rakkaus näkyy heidän katseistaan.

Tämä aiemmin esitelty koiruli on kiva kaveri,
joka pitää vahtia tontin rajalla altaan reunalla.

Muitakin kavereita on altaan ympärillä.

Lautta seilaa altaan suihkun 
 ja tuulen voimasta sinne tänne rannalta toiselle.

Tässä piikkislisko ja Mori-monni.

Lennu ja Liinu käyvät tervehtimässä kaikki ystävänsä
 altaalla ennen talvensäilöön siirtymistä
 ja altaan tyhjentämistä.

Leikittelyn jälkeen krassit saivat jälkikäytön vielä
 joksikin aikaa Hugon ja Helmin
 NOKIHOVIN
 hirsikehikon somistuksena.

Toisen kierroksen leikittely näillä "kukkasilla"

Kukat rakennettu mustamarja-aronian lehdistä.

Oranssia, keltaisen eri sävyjä ja punaista.

Kuivan maan kala on noussut kivelle ottamaan aurinkoa,
se onkin koko entisen elämänsä maannut lammen pohjassa.

Veden ääntä liikkeessä ei väsy koskaan kuuntelemaan.

Illalla sininen valo loistaa kauniisti veden alta.

Mato Mainio nostaa päätään mullasta
oikealla edessä olevan kukan luona.

Mori-monnilla on terävä otsapiikki, mutta se on tosi suloinen kaveri.

Välillä altaalla käy muitakin kavereita tervehtimässä heitä.

Naapurin Minni piipahtaa päivittäin...ja takatalon Kasperi,
 joka tosin tykkää leikkiä meidän kanssa muualla.
Kantaa meitä milloin mihinkin,
 jos ei talon emäntä aina huomaa  sen pihalle tuloa.
Ei  emäntä ole Kasperille vihainen siitä,
 Kasperikin on kiva kaveri.

Lennu se jaksaa soitella serenadeja päivästä toiseen.

Auringonpaiste kimaltelee päivällä altaassa  taittaen valoa,
myös öinen kuutamo on ihana näky.

Tässä olen MINÄ, mato-Mainio.

Raukkautta todistaa monta ystävää,

kuten myös tämä minun "metsänvartija" -metsoni,
joka tutkailee tapahtumia seinustalla,

mutta nyt sekin halusi kuvaan muiden keralla
Se ei ole syntynyt metsässä vaan arvattavasti veden alla.