Eikös se olekin taikaa, kun nykyajan perunamaa ei kuki lainkaan.

Kaapin pohjalta löysin sydämmen, ryppyisen, ruttuisen, yksinäisen.

Viimeisillä voimillaan pimeässä kehitti itusiaan

Sen muistin lomassa tiskauksen, kaapista valoon otin sen

ja istutin ituineen pehmeään multaan. Toivotin onnea matkaan !

 Kasvun alkuun pääsivät hyvin, kukintaa niiden sitten odottelin.

Ei kuulunut, ei näkynyt mitään sellaista, onpa oudonlaista,

itsekseni mietin.  Pitkään mietinkin ja sitten kaverilta kysäisin:

Mikä kumma kun ei kuki lainkaan ? Ja mitä vastaukseksi sainkaan:

Kuule, etkö tiedä, ei tänä aikana enään kukkia tarvita, se on

jalostuksen taika,

joka määrittää sadon ja kasvukauden.

Minä äimän käkenä tätä tietoa sulattelen.

Rohkeasti sitten päätin, jospa varret ylös nostaisin ja olemattoman

- niin luulin -

sadon juuriltaan keräisin.

Voitteko uskoa tätä, ei ainakaan näkemättä

kuvan tosiasiaa. Kuinka monta puhtoista perunaa,

isoja ja nappuja pikkuisia löytyi mullasta sydämmen juurilta.

Isännälle keitin muutaman isommista ja itelle kaikkein suloisimmat.

Muna- valkokastikkeen saivat seurakseen ja muuta värikästä vierelleen.

Nuo maut vie lapsuuteen, mutta on siinä mummolla aihetta ihmetykseen.

Täytyy näiden olla Taikaperunoita kun ei kasvata kukkia noita.

ps. kaksi vähän sydämmen muotoon viittaavaa löytyi mukuloista,

jota isompia oli noin parikymmentä ja lilliputteja sama mokoma vielä.

Hyvä katekertymä, sanoisin !