VEERA on nimikoinut polkunsa, mistä tiedän hänen täällä astelleen ?
Katson ylös korkeuksiin, runkoa pitkin taivaisiin.
Oksat poissa, kaunis toki vaan kuoleman puu tuo koki.
Lahottajakääpiä, pökkelöisiä, siinä on kiinni monia näitä.
VEERA sen on huomannut ja polun nimellään kuitannut.
Kommentit