Oskari Olematon, mun pikku tonttunen,

niin reipas vaikka lapsi vielä aivan.

Se aina hymyhuulinen ja hyväntuulinen

herkistymään saa minut joskus ihan.

Nyt nostetaan iso loota kaapista,

tuolta naulakon yläilmoista

ja kaikki sieltä ulos tsekataan.

Ikkunat loistaa puhtauttaan,

siks enkeleitä me tarvitaan.

Jo vuosi kymmenen ja enemmän,

ne ikkunassa on lentäneet.

Viihtyneet siinä ajan pimeän,

sitten lootaan taas nukkuneet.

Oskari Olematon

jotain oikein kivaa löysi.

Noita pikkutonttuja ihasteli,

katseli, käänteli kätösissään.

Sanoin: siinä sulla kaverit,

saat ruveta niillä leikkimään.

Päivä kului rattoisasti,

 touhuttiin ihan iltaan asti.

Oltiin väsyneitä, unten maille.

Tää postaus tulee perjantaille !