Taikakurre kiittää vuodesta 2015!
 
löydät täältä
 
 
Uskallus on paras kannustus !
Tuon lauseen olen itse itselleni nuorena iskostanut.
 
Mutta vasta senjälkeen kun olin jotain tärkeää oppinut,
ELÄMÄSTÄ
ja siitä,
että kaikki ei käykään niinkuin minä olin suunnitellut.
Yli viisikymmentä vuotta sen jälkeen
kirjoitin allaolevan tekstin:
 
DSC07645-001.jpg

 

Pieni tarina

ELÄMÄSTÄ !

 

Jaloilleen nousee pieni varsa.

Syntynyt juuri,

nyt jo juoksee tarhassansa.

Täynnä lapsen uteliaisuutta, intoa,

leikkien hurmaa, raisuutta.

Emosen vieressä vielä hetken,

sitten jo juoksee oman retken.

Varsalla on rohkeutta, uskallusta,

emo kannustaa, osoittaa luottamusta.

 

Villikko

laukkaa yhä kauemmas aidasta,

tutkii kaikkea, nauttii vapaudesta,

oman elämänsä hallinnasta.

Nuoruuden voima on valtava,

siipiään on jokaisen kokeiltava.

Näin se on nähtävä

ja näin sen on mentävä,

ajattelee emo tyytyväisenä.

 

Taivallettavana on koko 

ELÄMÄ !

 

Laukkaa, korskuntaa, kavionkopsetta.

Kaikkea pitää kokea elon aikana.

Käyttäen kulunutta fraasia:

ennen " vanhaksi kaakiksi"  tuloa.

Elämä on jatkumoa,

pienestä suureksi kasvua.

 

Vuosien vieriessä

toiset ovat lauman jo jättäneet,

uudet tulokkaat taas syntyneet.

Lauma on aina lauma,

siinä on sukupolvien sauma.

Elämänkaaren aikajanalla,

muistot tuntuu joskus haikealta.

Minusta

ja minulle tarkoitettuna,

kaikki eletty tuntuu oikealta.

 

Minä,

ihminen,

voin sitten joskus todeta:

olen läpi elänyt kaiken sen.

Elänyt

ELÄMÄN,

minun näköiseni sen !

 

 
Terve uskallus ei tyhmänrohkeus !
Näin olen kannustanut omiani
ja äitini sanoilla jatkanut:
kun parhaan taitosi mukaan teet
kaikesta sydämmestäsi,
enempää ei tarvitse !