Sen yhden kerran kun jonkunverran

pikkutirpusille jyviä pistää,

niin mikä vainu ne heti löytää.

ja sitten jää jälkeen nuo papanat,

Ruskalle hyvin maistuvat.

Kuitujahan ne sisältää,

mutta mitäs sitten kun ripuli yllättää ?

Pulpulien öisiä tekosia, pimeitä kuutamokeikkoja.

Nakertavat norjanangevojen latvat, häiritessä - edes joskus - ottavat hatkat

vain muutaman kymmenen metrin matkan ja ennen kuin tarinaa jatkan,

lasken kymmeneen, sillä nyt syke kyllä nousee.

Yöllä kun kaihtimen aukaisee, pupu korviansa höristää.

Harvoin loikkaan pinkaisee, on tuttua niin homma tää.

No, olkoon niin, papanat on kerättävä,

Syököön, onhan senkin elettävä.

Kun talvi on nyt tällainen, kylmä ja kova pakkanen.