Talven jälkimaininkeja, kranssit joulun ajalta.
Ne kuivuvat ja karisevat, ovat menneeltä talvelta.
Harmi kun en kuvaa ottanut, silloin kun olivat kuosissaan.
Koristeltuna, vihreinä, kauneimmillaan.
Nyt kuihtuneina katajaiset, liekoset, ympyrät ja sydämmet.
Olleet ovissa, seinillä, istutuksissa, parinkymmenen lukemissa.
Annettu pois muutama: ystäville, naapurille,
joskus myös ihalevalle ohikulkijall.
Vihreänä niin kaunis tämäkin, teen samanlaisen ensijoulunakin.
Pylväiden päässä ne auringonpaisteessa ruskettuvat tosi kauniiksi.
Mustikanvarpuiset olivat kanervakransseina,
nyt saavat olla vielä kesään ruskettuneina.
Syksyllä somistus vaahteraruusuilla,
käyttö jatkuu näin uudella kuosilla.
Senkin jälkeen teen niistä vielä itsenäisyyspäivän kransseja
maalaamalla ne valkoisella ja hopealla.
Itsenäisyyspän kranssi.
Lieko on myös kiitollinem työstettävä ja vaikka se kuivuu,
sillä on käyttöä vielä moneksi.
Siitä tulee kauniin kellanruskea ja jos tuntuu, sen voi suihkuttaa hiuslakalla.
Koristelu on hauskaa erilaisilla omin käsin tehdyillä pikku jutuilla.
Tällaisessa järjestyksessä kierrätän kranssejani.
Kommentit