Pieni tyttönen

käyttää mielikuvitustaan

tätä tarinaa kertoessaan

ja kuvia näitä katsellessaan.

Oltiin matkalla "Ärrälle"

ihan vaan karkkiostoksille.

Päivällä oli ukkosmyrsky kova,

asfaltin reunaan tuli vesioja

ja siihen kertyneet urpuset

päästi valloilleen mielikuvituksen.

Pitää mennä järjestyksessä,

kadulla ja risteyksessä.

Eskarin tätikin sanoo niin,

silloin ei joudu vaikeuksiin.

Isä lohikäärme matkaa ekana,

silloin lapsia ei kyllä pelota.

Ne on menossa kans "Ärrälle."

Ostamaan karkkia äiskä-lohikäärmeelle.

Sillä on tänään nimpparit

ja me ostetaan lahjaks Nallekarkit.

Siskot ja pienet veikkaset

rivissä kiltisti, niinkuin näet

kulkevat kadunreunustaa.

Eihän keskellä kulkea saa,

opettaa tyttönen näin minua.

Kuuntelen "pikkuaikuista. "

Äidit tulee aina perästä,

ne kattoo, ettei kukaan eksy

tai putoo ojaan rivistä.

Sit isä huomaa ja kysyy,

minne hävis Rafaello ?

Minä kysyn, mikäs se on ?

No, se on sen nimi,

leikisti niinku, ymmärrät sä.

( en het kohta ymmärtänyt )

mutta nyt ymmärrän mä:

Onneks ei sinne pudonnut.

Lapsen leikki on jatkumoa,

hauskaa mielikuvitussatua.

Asiasta toiseen aasinsiltaa

pitkin, luontevasti kulkevaa.

ps. Rafaello kuuluu mutanttikilpikonnaperheeseen