Kiva päivä, kiva retki

yhdessä " yhteinen hetki "

= koko päivä

Sunnuntaipäivänä

aamu sarasti aurinkoisena.

Vain pientä harsoa pilvenä

ja lämpöä yli 20 astetta.

Puut kassiin, airot autoon,

lättytaikina ja mehu pulloon.

Reppuun kuksat ja puukko

ja sitten ukolle suukko.

Hän vie mun taas syömään ulos

luomuravintolaan niin tuttuun.

Seuraavaksi

tässä tuleekin kuvavedos,

se liittynee tähän mun juttuun.

Parikymmentä kilsaa autolla

ajettiin tutulle järvelle.

Rupulivene odotti rannalla,

sillä soudettiin nuotiopaikalle.

Siivottiin ensin nuotiomoskat,

se on aina homma / kurja juttu.

Tupakantumpit ja muutkin roskat.

Joka kerta tää sama askare tuttu.

Ympärillä pyöri, yksi pisti,

takkuisia, tokkuraisia ampiaisia.

Isäntä niitä montakin listi,

olivat tosi agressiivisia, vihaisia.

Nuotio syttyi, makkarat lämpeni,

tosi hyvältä ne maistuikin.

Lättypannu se tulella kuumeni,

näin valmistui jälkiruokakin.

Gigantti - kattaus, toimiva idea,

tuleen heitettävä kertakäyttöliina.

Kattaus ei aivan tavanomainen,

kun fiiliis kohillaan, erinomainen.

Omenahillo vanhaa vuosikertaa

niin kuin karpalo-brändykin.

- oli mehua -

Niiden maku on vailla vertaa,

ainakin luonnossa,

ja sen sanonkin !!!

Ihailtiin kuikkien nousukiitoa,

purjekoneiden hiljaista liitoa.

Vatsa täynnä, hyvää mieltä

on sydän ihan täynnä.

Kiitos, rakas,

tää on " meidän kieltä "

Yhdessä mennä, olla ja käydä.

Nuotion sammutus, sitten matkaan,

rantaa seuraten " pesäpoukamaan."

Kuikka-Koposen luo mennään viel.

Aina kyllä me poiketaan siel,

kun järvellä täällä soudellaan

tai muulla tavoin reissataan.

Luonnossa kaikki on kaunista.

 onni on saada siitä nauttia.

Polku harjulla niemennokkaan,

kulkijan joskus sinne johtaa.

Syksyä enteilee muuntuneet värit,

kuvasta muistan, täälläkin kävin.

 KUIKKA-KOPONEN

lahden poukamassaan.

siellä se aina kuikkii vaan.

Vene rantaan, veto maalle,

tavaroiden kanto autolle.

Suunnistus kotimatkalle.

Paljon tallentui ihania juttuja

pääkoppaan ja kameralle.