Oodi suolle

Painuneet askeleeni vettyneessä,

rahkasammaleessa hetteisessä.

Olen kotisuollani,

kerron sille tunteistani.

Keltaiset lakat kesäkuuulla,

kohmeiset karpalot syypuolla.

Mustat variksenmarjat

ja punaiset puolukat,

mättäilläsi kasvaneet ovat.

Niistä monet vitamiinijuomat.

Olen askeltanut

"sinut" 

poikki ristiin, rastiin.

Idästä länteen

ja kaikkiin suuntiin.

Sinä tunnet minut !

Olet ollut tunteitteni kohtu,

rakkaussurujeni ainoa lohtu.

Olet tasannut mielialani

kun olen ollut suruissani.

Jo pikkutyttönä huomasin

hiirenkorvan niin pienen.

Puhkeavan kauniin lehden

vaivaiskoivujesi varsiin.

Noihin ihaniin, herttaisiin.

Sitä vieläkin odotan keväisin.

Tuoksuissa suopursujen,

olen kulkenut

- tänään -

aatellen:

Läpi tämän elämäni,

olet ollut

" paras ystäväni "

On kiitoksen paikka !